Nellan, Sulon ja Valkki Valkoisen kotisivut

Vaihdetaan blogin uudeksi otsikoksi kuulumisia. Ei sitä enää voi oikein blogiksi kutsua, kun sivuja päivitetään kerran puolessa vuodessa... =)

Hieman kiirusta pitelee elämässä, kun puoli vuotta sitten perheeseen syntyi pikkuinen poikavauva. Ukkeli pitää kiireisenä, joten koirahommat ovat jääneet oikeastaan kokonaan. Pieniä tottisjuttuja silloin tällöin ollaan otettu lenkkien lomassa (jos sattuu niin hyvin, että voi viedä koirat ihan yksin lenkille) ja erityisesti Nella on ollut silloin tosi onnellinen. on se jännä, miten paljon paremmin koirien kanssa sujuu, jos niiden kanssa tekee välillä jotain. Nella nimittäin osaa kyllä käyttää tilanteita hyväkseen juuri huonolla tavalla, jos vaan haluaa. Ninkuin remmirähjäyksen ja vetämisen muodossa. Muutaman kerran se kettu on jopa käynyt varastamassa ruokaa pöydältä, kun olen ollut syöttämässä Väinöä, koska se on tiennyt etten voi silloin tehdä mitään... Nella ei edes pentuna KOSKAAN varastanut mitään pöydältä. Tilaisuus on tehnyt varkaan, ja selvästikin johtajuusongelmat korostuvat nyt, kun koirat eivät saa ihan niin plajon huomiota kuin ennen.

Yllättävän hyvin koirat ja vauvan on kuitenkin saanut sovitettua yhteen. Koirat eivät ole Väinöstä millänsäkään ja Väinö taas tykkää koirista niin kovasti, että nauraa niille ääneen, kun sattuu näkemään. Sulo on Väinön mielestä ihan paras viihdyttäjä. Ja Sulo antaa Väinön tonkia itseään niin plajon kuin sen nyt uskaltaa antaa tutustua koiraan. vähän hämmentyneenä Sulo on, mutta anta tutkiskella hyvin. Ja aina kun väinö on lattialla, pitää Sulon päästä lähelle makoilemaan. Nella ei niinkään ole ottanut Väinöä omakseen. Kyllä se vauvaan on tottunut, muttei se siitä ole juurikaan kiinnostunut. Käy moikkaamassa, mutta painuu sitten olemaan omillaan. niinkuin kyllä aina ennen vauvan tuloakin. paremmin Nella on suhtautunut kuin aluksi pelättiin.

Nellan allergiat ovat nyt hyvällä mallilla, kiitos lääkityksen. Päivittäinen allergia + kortisonilääkitys pitää oireet loitolla. Talviaikaan jopa mahdollisesti voidaan pitää lääkkeistä tauko, kun ei ole siitepölyjä ilmassa. loppuelämäkseen Nella kuitenkin lääkityksen sai, joten meidän huima kilpailu-ura taisi olla sitten siinä. No, BH:han meillä oli salaisena haaveena ja se on suoritettu, joten jääkön haaveet nyt sitten tähän. Möllitokoihin saatettaisiin kenties joskus haluta, mutta siihen pitäisi tehdä töitä vielä kauan. Hakumetsälle vähän tekisi jo mieli, mutta O:n vuorotyön takia se on vähän hankalaa. Siis suunnitella, että milloin pääsisi. Mutta parempi varmaan harvoin kuin ei milloinkaan. =)

Tässä vielä muutama kuva...

Ei onnistunutkaan, lisätään kuvat myöhemmin. =)

Tässä nyt niitä kuvia. Nela-ressukka ei esiinny kuin yhdssä kuvassa, kun se ei oikein ole mikän inssilude.Toisin kuin tuo toinen,,,

Tässä muutama kuva Sulhottimesta, jotka Kaisa oli ottanut, kun Sulo oli Danin luona yökylässä. Kyllä osaa koira olla pöljän näköinen!

Nellasta ei nyt valitettavasti ole uusia kuvia, koska kamerasta on patterit loppu, enkä ole muistanut ladata sitä, että saisin otettua uusia kuvia.

Muuten tänne ei oikeastaan mitään ihmeempää kuulu. Koirat ovat nyt kolmatta päivää jääkaudella, että oppisivat taas vähän käyttäytymään. Sulolle jääkausi on ollut ihan kauheaa, kun se näyttää todella selvästi, että alistuu kohtaloonsa lauman alimmaisena. Mutta Nella. Että osaa olla itsepäinen koira! Sille ei ole tasan tarkkaan mitään väliä, huomioidaanko sitä, vaan se rellestää niin kuin aina ennenkin. Tai oikeastaanhan Nellan ongelmat eivät koskaan tule esille sisällä, vaan ulkona. Se vetää hihnassa kuin traktori, räyhää muille koirille ja yrittää pomottaa Suloa minkä ehtii. 

Nellahan oli ennen Sulon tulos kerran jääkaudella ja se toimi silloin tosi hyvin. Nyt tytsy on jotenkin huomaamatta päässyt kiipimään yhä ylemmäs arvoasteikolla, joten alaspudottaminen tulee näköjään olemaan vaikeaa.

Nellan kanssa ollaan kolmen päivän sisällä onnistuttu tekemään yksi ainoa 15 minuutin pituinen lenkki. Yrityksiä on kyllä ollut useita ja vieläkin enemmän. Yleensä yritykset pättyvät portille, kun neidin mielestä sen pitäisi päästä ensin tarkistamaan tiellä kulkijat, ennen meikäläistä. Se ei sitten kerta kaikkiaan voi vaan antaa periksi. Blaah. Toivottavasti tästä joskus jotain tulee..... Yritän päivitellä tilannetietoja aina kun ehdin ja jaksan.

Lyhyestä virsi kaunis: torstaina oli pienimuotoisethakutreenit oman porukan kanssa teerikalliolla melko risukkoisessa maastossa, vesisateessa, pimeällä. Tai Nellan vuorolla ei viel äollu tihan pimeää, mutta alkoi hämärtää. Kiitos mukavien treenikavereiden, saatiin treenata ensimmäisinä, koska Nellan on nyt tärkeää nähdä rulla, että osaa ottaa sen, muuten saattaa tarjota haukkumista.

Harjoituksina oli rullan tuonti lyhyeltä mataklta. Ukot olivat maksimissaan 15 metrin päässä ja näkyvissä. Ensimmäinen ukko oli melkein peräänajo, koska Nella näki ukon kävelevän piiloon. Ei ongelmia rullan tuonnissa. Palkkana ruokaa valmiina sekä pallo. Söi ruoan, otti pallon, mälväsi sitä ja sitten jatkettiin.

Toinen ukko oli  nökäarsykkeen avulla, eli Nella siis näki koko ajan, missä ukko on, vaikkei paikalle menoa nähnytkään. ILmeisesti alkoi kuitenkin olla niin hämärää, ettei koira erottanut ukkoa (joka oli kyll ähyvin selkeästi näkyvissä) vaan etsi hajun perusteella. Ei edelleenkään ongelmia rullan tuonnissa. Nella ottaa kyll ärullan tosi hyvin ukolta ja nyt se on alkanut tuomaan sitä myös hienosti mun luokse, ilman että tarvitsee erikseen "saalistaa" koiraa kiinni. Ei tuo käteen, mutta ei ole vaadittukaan, eikö myöskään sylkäise ennen aikojaan pois. Tiputtaa rullan vasta sitten kun liina on valjaissa kiinni tai sanon erikseen irti.  

Kolmas ukko oli lyhyeltä matkalta myös. Oli vaan jo niin hämärää, että otettiin ääniapu. kiersi tuulen alta hakemaan hajun, muuten meni hienosti. Ei taaskaan ongelmia rullan kanssa.

Toisella ukolla muuten maalimies syötteli Nellaa niin kauan että tulin paikalle. Tämänkään kanssa ei ollut nyt ongelmia, eli voidaan varmaan pikkuhiljaa siirtyä siihen. tällöin tulisi varmistettua se, ettei koira lähde ennen aikojaan pois ukolta, ennenkuin ehdin sinne. Nella on menny tukolle lyhyen liinan kanssa, ja olen itse tullut rauhallisesti perässä.

Tämä rullajuttu vaikuttaa nyt tosi lupaavalle. Ensi viikolla mennään yhden koirankouluttajan kanssa kentälle katsomaan vielä kaikkia teknisiä puolia rullailmaisusta. Jebajee. Nyt kun vaan jaksaisi vielä keskittyä noihin tottisjuttuihin, että joskus olisi edes mahdollista miettiä kokeisiin menoa.

Viime viikonloppu hakuiltiin melko lahjakkaasti Tampereen suunnilla, leirikeskuksessa nimeltä Hiidenhelmi. Paikka oli  tosi mukava, koska joka puolella vilisi koiria ja koirat saivat myös nukkua samoissa huoneissa ihmisten kanssa. Nellan kanssa jaettiin kämppä Keijon ja Jenkun kanssa ja yllättävän hyvin sujui yhteiselo. Ensimmäinen yö kyll ävalvottiin kokonaan läpi, kun Keijo päätti puolustaa meidän huonetta jokaiselta ohikulkijalta. =) Sitten keskellä yötä koirat päättivät pistää leikiksi pari kertaa, vetelivät pientä huonetta ympäriinsä ja hyppivät aina sänkyjen yli puolelta toiselle. Nella myös melko hyvin pilasi ensimmäisenä yönä meikäläisen yöunet, kun lösähti keskelle sänkyä, peiton päälle nukkumaan. Eikä sitä prinsessaa saanut siitä liikkeelle ei millään. Yö meni siis siinä, että itse nukuin polvet suussa ja koira veteli sikeitä tyytyväisenä, hyvä ettei kuorsannutkin onnesta. Onneksi toisena yönä sain asennettua koiran lähemmäs jalkopäätä niin, että sain itse pitää peiton ja välillä oikaistua  jalkojakin.

Itse hakuiluista laitan tarkempaa tietoa myöhemmin, mutta teemana meillä oli rullailmaisun harjoitteleminen sekä maalimiesten tekeminen mahdollisimman kivoiksi. Lauantaina rata oli 100-metrinen, paikoin pusikkoinen mutta pääosin melko avoin maasto.

Nellalle otettiin muistikuvapareja sekä puolipakenevia ukkoja. muistikuvat menivät hyvin, koiraa syöteltiin piiloilla niin kauan kuin tulin paikalle. Näissä ei mitään ongelmia, hyvin pysyi koira, eikä edes huomannut, että tulin paikalle. Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa ongelma oli sitten ensimmäisellä pakenevalla ukolla. Piilo oli nimittäin osittain umpipiilo, ensimmäinen Nellalle. Piilo oli kahiseva "igloo", jossa ukko makasi jalat piilossa ja pää ja ylävartalo piilon ulkopuolella. Nella oli vain käynyt nuolaisemassa ukon korvaa ja lähti karkuun. Lähetin sen uudelleen ja loppujen lopuksi jouduin menemään aika pitkälle mukaan, että Nella lopulta uskalsi mennä syömän makupalat ukolta. Sitten ei ollutkaan mitään ongelmaa. Koiralle on siis kasvanut aika vahva napanuora.

Seuraavissa ukoissa ei ongelmia. Lauantain oppi meikäläiselle oli siinä, että pitää itse aina lähetyksessä vahvasti uskoa, että metsässä todella on joku, ja valaa samalla uskoa koiraan. Antaa koiran rauhassa tehdä töitä, vaikka vähän laajemmin etsisikin, kuin että heti kun kaartaa pois, niin kutsutaan takaisin. Koiran pitää saada myös itse rankaista ongelmia, kun on vähän "ohjaaja-riippuvaisempi" koira kyseessä.

Sitten ohjeena oli myös, että tullaan vauhdilla maalimieheltä pois ja keskitytään jo seuraavaan ukkoon, niin koira ei ehdi keskittyä keppien poimimiseen tai muuhun sijaistoimintaan. Koiraa ei saa kieltää turhaan ja pitää olla innostava, antaa koiran olla innoissaan tekemästään työstä. Pallon kanssa ei vielä leikitä, vaikka koira vähän tyrkyttäisikin, vaan annetaan sen esimerkiksi tiputtaa pallo ja napataan se sitten ja heitetään. Koira saa pitää itsellään palloa ja "mälvätä" sitä niin paljon kun haluaa, jos ei halua luovutta sitä. Eli koira saa olla todellinen prinsessa metsässäkin, kun on tehnyt työnsä hyvin.

Sunnuntain hommat jatkuu, kun seuraavan kerran on aikaa kirjotella. Toivottavasti kohta olisi myös kuvia lisättävänä. =)

Joo, enpä oo juurikaan jaksanu tänne kirjotella.

Mitä uutta? Koiratarha on siis valmis (The Glenlivetille tiedoksi, tervetuloa vaan avajaisiin) ja haukut ovat siellä viettäneet aikaansa vaihtelevasti... Lähinnä kuitenkin silloin, kun ollaan itsekin oltu kotona. Tämä siksi että tarhasta puuttuvat vielä alalaudat, ja jos elukat olisivat niin fiksuja, että yrittäisivät kaivaa itsensä ulos tarhasta, saattaisivat jopa onnitua siinä, vielä. Laudat pitäisi kuitenkin maalata, ja kun pitelee näin kauniita kelejä, niin eipä juuri maalausoperaatio ole onnistunut.

Perusmeininkiä tarhassa on se, että aluksi peuhataan, mutta sitten kun ihmisiä ei näy pelastamassa pieniä koiraraukkoja sisään, alkaa armoton ulko-oven kyttäys. "Ehkä ne vielä tulee meidät täältä pelastamaan". Onneksi ovat kuitenkin niin kilttejä hauvoja, etteivät huutaa räkytä tarhassa yhtään, ainoastaan haukkuvat takana olevassa metsässä liikkuvat ihmiset (joita on todella harvoin). Jos Sulon huomio on kiinnittyneenä kävelytiehen ja siellä joku pikkufifi kehtaa meidän taloa ohittaa, saattaa metsien kuningas päästää ilmoille muutaman varoitushaukahduksen, mutta onneksi se jää siihen. Edes pihaan tulevia eivät ole pölvästit vielä tajunneet haukkua.

Nellan kanssa käytiin vierailemassa muutama kerta erään kilpailevan koiraseuran hakutreeneissä, huonolla menestyksellä. Viiden vierailukerran saldo oli se, että koira on "lihava eikä siitä tule koskaan hakukoiraa, koska se ei ole pennusta asti ollut ehdollistettuna hakuharrastukselle ja metsälle ja koska se "pelkää ihmisiä" (ja on sulkeutunut ja epäsosiaalinen)". Että näin. No, jotain sentään saatiin irti, elikkä se, ettei Nellasta ole haukkuvaksi hakukoiraksi. Joten rullaharjoituksia ollaan tehty nyt molemmille koirille (Sulolle lähinnä huvin vuoksi) muutaman kerran, ja ovat sujuneet yllättävän hyvin. Tämä rullajuttu voi kyllä olla Nellan haku-uran pelastus, EHKÄ. Katsotaan, voiko sitä enää mikään pelastaa.

No, sunnuntaina ainakin saadaan kuulla totuus tytsyn luonteesta. Ollaan nimittäin menossa Nurmijärvelle luonentestiin. Onko liian aikaista, en tiedä. Ajoitus olisi muuten ollut tosi hyvä, mutta Nella onkin tämän kesän aikana keksinyt ruveta pelkäämään kaikkea kolinaa ja paukahtelua, mihin se ei ole ennen reagoinut mitenkään! Jee, hyvälle vaikuttaa. Olen kuitenkin asennoitunut niin, että en odota mitään huimia pistetiä. Tiedän, että koira on pehmeä ja jopa vähän arka, eli otetaan vaan vastaan kaikki hyvät ja huonot arviot. Ja kuten olen jo kaikille toitottanut, sittenpähän saa tietää koiran heikkoudet ja vahvuudet eri tilanteissa, ja ne tuntemalla on koiraa helpompi taas lähteä koulimaan ja kasvattamaan eteenpäin. Hope so.

Nellan sisko Nitro (Intro) tulee myös samaan testiin. On ihan kiva verrata täyssiskosten ominaisuuksia, kun kerrankin on mahdollisuus päästä samojen tuomareiden syynättäviksi.

Kävin tuossa vilkaisemassa, mitä silloin tammikuussa päivittelin Nellan omille sivuille. Siellä tämän vuoden tavoitteeksi oli asetettu BH-koe, ja nyt kun tämä tavoite on saavutettu (), pitäisi varmaan alkaa miettiä seuraavia tavoitteita.

Vähän tässä syksymmällä hotsittaisi lähteä kokeilemaan TOKOilua. Alokasluokan koe ei kuulemma olisi kovin vaikea, kun BH kerran on suoritettu. Tosin tuossa kun kävin liikkeitä katsomassa, voi meille tulla hankaluuksia yhdessä jos toisessakin liikkeessa. Esim. hyppy, jonka jälkeen pysäytys. Kyllähän Nella hyppää, ja kovin mielellään, mutta miten se pysäytys. Mitä jos koira kääntyy ensin ohjaajaa kohti ja pysähtyy vasta sitten...?

Sitten seuraamispätkissä ongelmaksi varmasti muodostuu vire. Nellahan nostaa virettään, mitä pidempi seuraamiskaavio, mutta jos pätkä onkin lyhyt, niin miten saan sen keskittymään tarpeeksi?

Onneksi toko-alo:ssa ei ole noutoja, koska ne on Nellan kanssa vielä hyvin vaiheessa. Noutaa kyllä kapulankin, mutta ei osaa sitä luovuttaa ja pureskelee kapulaa (tai lelua, mitä vaan noutaa). Irrottamisessakin joskus käy pelaamaan. Olen nyt kääntänyt irrottamisongelmat sellaisiksi, että käskenkin koiran pitämän esinettä, kun teidän ettei irrotus tule nätisti. Niin kauan joutuu pitämään esinettä, että näen sen alkavan olemaan epämiellyttävää, ja tällöin annan irti-käskyn. Tämä on parantanut huimasti pito-otetta, ei nimittäin pureskele, käy korkeintaan liikuttelemaan kieltään, jos irrotan omat käteni kapulasta/lelusta. Mutta ärsyttävän hankalaa kuitenkin. Ja jos en ota pitoharjoitusta irottamista ennen, täytyy irti-käskyn olla todella innostava, muuten alkaa vaan taistelemaan lelusta. Pitäis varmaan ottaa käyttöön kahden pallon leikki, mutta toisaalta irrottamisongelmat ovat helpottaneet esineen pitäsmisen harjoittelua. =)

Yksi harjoiteltava asia vielä on paikan pitäminen käännöksissä. Vasemmalle käännökset ovat hankalia tämmöiselle kompuralle, kun koiran seuraamispaikka on edelleen ehkä hieman liian edessä. Täyskäännöksissäkin heittää aika ison lenkin, ennekuin kiiruhtaa takaisin paikalleen. Paljon parannusta on kyllä tapahtunut, kun olen ottanut palkkaamisen heti käännösten jälkeen. Vasemmalle käännöksissä pitäisi ottaa pakotteet käyttöön, mutta kun oma motoriikka ei taida riittää... =/ Mia Skogsterin luennolta sain silloin hyviä vinkkejä, mutta ne ovat taas jäneet vähän taka-alalle.

Katsotaan nyt miten tästä etenemme. Jos tänä syksynä uskaltautuisi edes möllitokokisoihin, niin siinä voisi olla hyvä tavoite loppuvuodeksi. Mahdollisesti ensi keväälle suunnittelisin hakukoetta. Rauniokoekin kiinnostaisi, mutta ketteryysosa pelottaa. Katsotaan nyt. Voipi olla, ettei tämän jälkeen saada aikaiseksi enää yhtään mitään. Tämä BH:kin oli jo ylisuoritus meikäläiseltä, kun en koiraa ottaessani tiennyt yhtään mistään mitään.  

Nii, ja se video. Mielellään laittaisin, mutta kun se on niin pitkä, ettei sivusto hyväksy sitä. Ja kun olen niin tumpelo kaiken elktroniikan suhteen, en osaa leikata videota lyhemmäksi. Että se siitä sitten. =/

Nellan korva on ainakin tällä hetkellä aika hyvä. Antibiootikuurit ovat loppuneet, mutta korvatippoja laitetaan vielä toinen kuukausi perään. Nyt kun vasen korva alkaa olla kunnossa, on oikea alkanut kutiamaan, ajoittain. Korva on kuitenkin pystyssä, että en vielä huolestuisi. Korvatippoja laitan varmuuden vuoksi nyt molempiin korviin. Korvat ovat jännän näköiset; vasen korva, mikä oli siis pitkään huono, on sisältä ihan vaalea, kun oikea taas nyättää terveen punaiselta. En tiedä voiko ne tipat värjätä ihon pintaa, vai mistä johtuu, mutta selkeä ero on nähtävissä.

Ruoaksi Nella saa tällä hetkellä vain kanaa ja riisiä. Aamuisin kana luita (siipiä, kualoja, selkää) ja iltaisin jauhelihan muodossa. näillä utntuisi pysyvän tulehdus hanskassa. Epäily on suuri, että allergian aiheuttikin sika, eikä välttämättä nauta. Pitkään aikaan en kuitenkaan aio ottaa uusia ainesosia mukaan, eritetään pärjätä vitamiinilisillä, ettei vain tulisi enää oireita. Siis poissulkudieetti on meneillään. Jos kanakaan ei nyt sovellu Nellalle, aion suoraan siirtyä johonkin pirun kalliiseen hypoallergeeniseen ruokaan, josko sillä sitten helpotusta saisi aikaan. Korvia puhdistetaan vielä useamman kerran viikossa, ettei paskaa alkaisi kertymään uudestaan. Eletään siis jännhiä aikoja. =)

Heinäkuun BH-kokeen läpäisy taitaa jäädä vaan haaveeksi. Ei sillä, kaavio on ihan ok mallissa, mutta se paikallaan makuu. En ole taas kuukauteen ehtinyt käydä missää treenaamassa, pieniä liikkeitä on otettu remmilenkin yhteydessä. En jaksa uskoa, että koira tuosta noin vaan oppisi olemaan rauhallisesti makuulla, mutta kun nyt on niin paljon remonttia ynnä muuta sälää elämässä, niin ei kerta kaikkiaan ole aikaa tehdä  edes niitä pieniä harjoituksia. Ajan puutten takia myös oma innostus katoaa. Tosin en ota siitä BH:sta nyt niin suurta paniikkia. Täälläpäin järjestetään joka kuukausi käyttäytymiskokeita, joten jos ei heinäkuussa mennä läpi, niin sitten vaikka syyskuussa. Tai sitten kun koira on valmis.

Sulon elämässä ei uutta. Poitsi vaan hyppii kuin kaistapää. Yhtenä iltana yritin hieroa ja rauhoitella koiraa, mutta aika kauan kesti, että alkoi rentoutumaan. Nella sen sijaan oli kuin sulaa vahaa käsissä, kun laitoin sen syliin makaamaan. Sulo taas yritti vaan heittäytyä selälleen kun hieroin ja tarjosi mahaa rapsutettavaksi. Eli täytyy Sulon kanssa ottaa harjoituksen alle "käsiin rauhoittumisen". Nellallehan se piti myös opettaa. Kesti kauan ennenkuin Nellakaan luotti ja kävi nukkumaan syliin. Kyllä Sulo sitten pikku hiljaa rentoutui, mutta silmät eivät menneet kiinni missään vaiheessa. ja juuri kun alkoi vähän jo hellittämään vastarintaa, niin telkkarista kuului kahden susikoiran haukkumista, joten toki Sulon oli ponkaistava ylös haukkumaan ja murisemaan niille. Sitten se painatti eteiseen karkuun, joten hieromiset jäi siihen. Better luck next time, ja pitää muistaa sulkea TV.

Valituksia sivujen päivittämättömyydestä on sadellut usealta taholta, joten pakko oli käyttää arvokasta työaikaa, ja kirjoittaa muutama rivi tänne... Harmi. Paljon mieluummin olisin tietysti tehnyt töitä. 

Paljonkin on tapahtunut tämän melkein kuukauden hiljaiselon aikana. Nellan korva on ollut kipeä, sitä ollaan käyty näyttämässä eläinlääkärillä  ja nyt tyttö popsii taas lääkekuria, kipulääkkeitä ja saa korvatippoja. Eläinlääkri epäili, että Nella olisi atoopikko tai herkistyyt naudanlihalle. Itse kyllä henkilökohtaisesti uskon, että kun putsasin Nellan korvia joskus yli kuukausi sitten, niin sitä puhdistusnestettä on jäänyt syvälle korvaan. Nella kun ravistelee päätä tai kapsuttaa korvaa, niin kuuluu lotinaa. Mutta putsattaessa korvaa ei pumpuliin tule mitään. eli en tiedä miten homma tästä etenee. Naudanliha ollaan kuitenkin nyt jo jätetty pois kokeeksi. Korva on puhdas, se ei punoita eikä ulkokorvan elimet ole turvoksissa, mutta silti korva vaan roikkuu sivulla. Pahimmassa vaiheessa luulin jo koiran kuuroutuvan ja olin jo ihan varma, että haku-urakin on ohi. Mutta kyllähän sitä yhdelläkin korvalla pärjää ja näillä näkymin koira ei ole kuuroutunut. Lerppakorvakaan ei enää haittaa, kun ei Nellaa voi jalostukseen käyttää.

Sulosta tulee aina vaan kovempi kaveri. Käytiin tässä erään kerran Danin ja dobermanni-Unnan kanssa juoksemassa. Sulo-pösilö vaan ei yhtään ymmärtänyt, miten tyttöjä käsitellään, vaan veteli molempia kumoon minkä ehti. Daniakin retuutti niskanahoista, vaikka ennen niin kauniisti osasi leikkiä. Metelikin oli samanlaista kuin Nellan ääntely konsanaan.

Sulon sekä Nellan kanssa on otettu nyt melkein päivittäin pieniä tottispätkiä. pihalla tai lenkillä. Sulokin nykyään remmilenkillä kulkee vain vieressä keppi suussa ja tarjoaa sitä. Ei siis raukka haistele ollenkaan, vaan haluaisi vaan tehdä kaikkea. POika on hyvin oppinut istumaan eteen, ennekiuin tan kepin tai lelun suusta. Ei siis oikein eteen, mutta suunnilleen eteen, ja tarjoaa aina itse istumista. Ajoittain saattaa keppi tippua liian aikaisin suusta, mutta odotan koiran itse korjaavan ja tarjoavan keppiä uudestaan. kentälläkin kun  heitin lelua, niin poika toi sen vauhdikkaasti stakaisin eteen, vaikkei sille ole koskaan erityisesi noutoa opetettukaan. Se on ilmeisesti Nellaa seuraamalla ymmrtänyt mitä pitää tehdä. Ja itse olen pitänyt tiukanb linjan siinä, että keppi  tai lelu ei lennä, ellen saa sitä suoraan käteen.Nyt uutena siis vaadin vielä ensin istumisenkin.

Nellan tottiksista sen verran, että ollaan tehty lyhyitä seuraamispätkiä, joissa paljon käännöksiä, ja vaihtelevasti käännöksien jälkeen palkka tulee samantien, mitä tiiviimmin on mukana. Kotipihalla kontaktikin on ollut tosi hyvä. Vaikka Nellan kontaktihan ei ole silmiin ollut enää pitkään aikaan, mutta nyt tas alkaa paranemaan.

Mitähän muuta. Nyt ei tule mieleen, yritän kirjoitella loppuviikosta lisää kun on yövuorot.