Nellan, Sulon ja Valkki Valkoisen kotisivut

Nella eli Konnamuorin Inari syntyi 17.8.2005 kuuden muun sisaruksen kanssa pieneen kenneliin haminassa. Vanhempina ovat Black Chance Ferrar sekä Woodvillager Arfamo. Kävimme katsomassa viiden viikon ikäsiä pentuja ensin ihan muuten vaan, mutta liimauduttuaan jalkoihimme, Nella päätti muuttaa meille asumaan. Tietenkin kasvattajan luvalla.

Nellan sisarukset ovat levittäytyneet melko kapealle alalle, mikä on erittäin hyvä yhteydenpidon kannalta. Lähimmät sisarukset asuvat ihan Haminassa, Into (uros), Lusi (Illuusia, narttu) sekä Ixu (Inkeri, narttu). Valkealaan muutti porukan pienin tyttö, Irmeli. Vantaalla asuu kaikkein menestynein pentueesta, Nitro (Intro, narttu). Nitrolla on tuloksia jo vaikka missä lajissa (näyttelytulos 'hyvä' sekä TOKOn alokasluokasta 2x ykköstulos), ja huippukoira on muutenkin. Nitron (tai siis ohjaajansa Mervin) kanssa ollaan pidetty jonkin verran yhteyksiä, Mervi on käynyt opettamassa meille monta asiaa, joissa ollaan menty pieleen. =)
Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä pentueeseen kuuluu vielä uros Iko, joka asustelee Vaasassa.

Se hyvä puoli sisarusten kanssa lähekkäin asumisesta on, että ollaan voitu treenailla yhdessä. Kasvattaja Tarjan, Inton ja Nellan kansas ollaan useampi sunnuntai vietetty yhdessä milloin hakuillen, tottista treenaten, sosiaalistuen, vetämällä pulkkaa ja tehden kaikkea muuta kivaa. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä kasvattajavalintaan, koska näin hyvin järjestettyä yhteistoimintaa ei taida monellakaan kennelillä olla tarjolla!

Takasin alkuun. Lokakuun2005  alussa Nella sitten muutti meille. Asuttiin silloin Tallinmäellä rivitalossa, jonne Nella sopeutui ihan hyivn. Pienen pieni takapiha oli aidattu, joten sisäsiistiksi opettelu alkoi heti (erityisesti sen takia, kun asunnossa oli parkettilattia...). Ensimmäisinä iltoina Nellaa vähän pelotti pissiä ulos, kun oli niin pimeää. Silloin oli kivempi leikkiä mamman lahkeilla ja pissiä heti, kun pääsi takaisin sisälle. Kiva kiva. Kun kuukauden päästä sitten muutetiin Savonkadulle omakotitaloon, alkoi sisäsiiteys jo pikkuhiljaa onnistua. Nella nukkui alusta asti (ja nukkuu edelleen) eteisessä, joten yölliset tarpeet oli helppo siivota pois laattalattialta. Nopeasti tyttö oppi, ettei omaan huoneeseen ole kiva pissata ja sisäsiisteys tuli kuin itsestään melko nopeasti.

Nellasta on aina ollut kiva lenkkeillä metsässä. Se rakastaa vapaana juoksemista ja erityisesti keppien hakemista. Pienenä pentuna Nella ei ollut kovinkaan hanakka ottamaan esineitä suuhun, kengät ja muutkin esineet jäivät aika hyvin syömättä. Ainoastaan matoista esiinnousevia kuteita joskus piti napostella. Pikkuhiljaa innostus keppeihin kasvoi, kun veikan kanssa pääsi Lelun soramontuille noutamaan. Nykyään keppi ja Nella ovat erottamattomat. Se on tilanteesta riippuen hyvä sekä huono asia. Koulutuksessa ja tottelevaisuuden opetuksessa keppihulluudesta on ollut hyötyä, koira kun kiipeäisi vaikka takapuoli edeltä puuhun saadaksen kepin lentämään. Toisaalta tytöstä on tullut "hieman" liian tarkka keppiensä suhteen: toinen koira ei ole tervetullut metriä lähemmäs Nellan suussa ollutta keppiä. Tai saa selkäänsä. No ehkei sentään, mutta kova tyttö Nella on omaa omaisuuttaan puolustamaan. =/ Siis toisilta koirilta, ei tietenkään ihmisiltä.

Nellan saatua kaikki tarpeelliset rokotukset pulivuotiaaksi mennessä, alettiin liittyä koirakouluihn. Muutaman kerran käytiin kokeilemassa Kaakon Käyttökoirien pentukoulua, samoin Kotkan koiraystäväinseuran alkeisryhmää. Hyvät pohjat saatiin näiltä tunneilta, mutta yhteiskoulutus ei vaan sopinut meille. Nellan oli nimittäin puolustettava mammaa ja rähjättävä kaikille muille koirille, jos tuli pieni tauko toimintaan. Sen takia ei oikein vieläkään olla pärjätty hyvin koirakouluissa, koska rähjäämistä tapahtuu edelleen. Yksin tai pienessä porukassa treenatessa tilanne on taas täysin toinen: tyttö on kuin enkeli, vapaana voi tehdä mitä vaan liikkeitä, vaikka kentällä olisi monta muuta (kuitenkin ennestään tuttua) koiraa. Ehkä Nella stressaa liikaa vieraita koiria ja tilanteita, se kun on melkoisen epävarma yksilö.

Tottis on muuten sujunut niin hyvin kuin odottaa saattaa tällä harjoitusmäärällä. Toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Koirakouluharjoitusten jälkeen innostus tottelevaisuuskoulutukseen on hieman laskenut ohjaajalta, kun koiraan ei ole saanut tarpeeksi kontaktia. Toisaalta sitten kun päästään oikeasti kentälle harjoittelemaan, tulee olo, että pitäisi käydä paljon useammin. Nellasta on todella kiva tehdä yhdessä treenejä, erityisesti se tykkää hyppäämisestä. Kerran ollessaan hoitotätinsä kanssa koirakentällä juoksentelemassa, oli Nella kuulemman hyppinyt esteitä itsekseen ja aina vilkaissut, sattuiko Tuula varmasti näkemään miten hienosti hän osaa hypätä!! =) ei mikään tyhmä koira.

Viime sykysnä päästiin vihdoin mukaan hakuryhmään. Ryhmä on hieman epävirallinen, yksikään koirakoista ei tällä hetkellä kilpaile. Hyvää opetusta ollaan silti saatu. Nella on kehittynyt ihan mukavasti, ukot löytyy ja välillä on ilmaisuakin tullut ihan hyvin. Nellan siskon Nitron omistaja kävi pääsiäisen aikaan pitämässä meille yksityistreenit, jossa korjailtiin jo syntyneitä vääriä työskentelytapoja, ja nyt ollaan hyvillä mielillä muutettu koulutustekniikkaa. Tällä hetkellä Nella harjoittelee nenän käyttöä. =) Sehän ei koiralle ole luontaista, ei toki. ;-)

Haku on kuitenkin laji, josta Nella todella tykkää. Toinen laji, mistä hän tulee varmasti myös melko paljon pitämään, on agility, joka ollaan juuri aloittamassa. Siitä varmaan tieoa tulee myöhemmin, kun todella päästään aloittamaan harrastus!

Edellisestä tektistä on jo jonkin aikaa, joten yleisön pyynnöstä aletaan nyt kertoa jotain tämänhetkisestä tilanteesta.

 

Ikää Nellalla on tällä hetkellä siis kaksi ja puoli vuotta. Loppusyksystä Nella leikattiin, koska juoksurytmi oli jatkuvasti sekaisin ja hormoonit saivat neidin aina hyvin äkäiseksi ja arvaamattomaksi, erityisesti Suloa kohtaan. Nellalta puuttuu myös kaksi vaadittua hammasta, joten jalostukseen sitä ei olisi voinut käyttäkään. Leikkauksen jälkeen tytön pää on ollut melko tasainen, saa nähdä millaiseksi luonne tästä pikkuhiljaa muuntuu. Nälkä ainakin on kasvanut kovasti, ahneus ja röyhkeys ruokaa kohtaan vaan lisääntyy. Toisaalta tyttö on kyllä laihtunut jonkin verran ja karvaakin lähtee, joten jonkinlaista epätasapainoa hormooneissa on edelleen. Talvi tekee kyllä jälkensä, mutta pitää vähän seurailla kunnon kehittymistä.

 

Harrastuspuolella on pidetty jonkinverran taukoa. Hakuilemassa käytiin koko syksy aina mahdollisuuksien mukaan, ja kehitystä on tapahtunut koko ajan. Pikkuhiljaa on voinut alkaa vaatimaan jo paljon enemmän. Ilmaisu sujuuu jo melko hyvin, tosin edelleen varmistan ja muistuttelen ilmaisusta niin, että ensimmäisen ukon kanssa otetaan haukkuharjoitus ennen metsään menoa. Harjoitukset ovat edelleen olleet seuraavanlaisia: haamu  tai mielikuva, ehkä käänetään koira hetkeksi poispäin, mutta melkein samantien lähetys ukolle, että oppisi menemään mahdollisimman suoraan  piilolle. Palkka joka ukolla ja yleensä niin, että haukkuu siihen asti että saavun paikalle. Toisinaan maalimies tuo syötellen piilolta pois, ettei oppisi ennakoimaan tuloani. Tälle keväälle suunnitelmissa olisi:

- enemmän ja pidempiaikaisia mielikuvaharjoituksia

- valmiita ukkoja enemmän

- tyhjät pistot

- suorat luoksetuloharjoitukset (tällä hetkellä on vielä niin "työntouhussa" jos kesken etsinnän kutsuu luokse, ettei tule heti ensimmäisestä käskystä)

- ilmaisun varmentaminen

 

Tottispuolella tavoitteena on BH-koe. Pieniä tottelevaisuusharjoituksia ollana ajoittain tehty, mutta vähissä ovat olleet. Edelleen motivaationa sekä palkkana lelu, rauhallisemmissa liikkeissä namipalkkaus. Aikuistumisen huomaa siinä, että koiralta voi nyt vaatia jo paljon enemmän, sekä malttia että korjaamista. Alussa liian innokkuuden seurauksena usein hutilointia ja malttamattomuutta, mutta kun alkuinnostus purkautuu, tekee töitä jo melko hyvällä intensiteetillä. Erityisesti ollaan harjoiteltu oikeata perusasentoa, se kun on alusta asti ollut vino. Oma virheeni on myös se, että seuraamisliike ei ole aina suora, vaan Nella kääntyy osittain eteeni, koska olen palkannut oikeasta kädestä. Tähän on kovasti yritetty tehdä muutosta. Seuraamisessa voisi myös alussa olla enemmän kontaktia, yleensä kontakti paranee vain pidemmällä seuraamispätkällä. Olen ottanut uuden tekniikan käyttöön seuraamisen sekä perusasennon harjoitteluun ja se alkaa tuottaa tulosta (kiitos itsenäisyyspäivän-leirin ohjaajien). Kevään tavoitteena olisi:

- jättävät liikkeet

- oman paikan etsiminen ja vahvistaminen sekä seuraamisessa että perusasennossa

- paikallaanmakuun varmentaminen

- toisen sanoen kaikki tottelevaisuuden perusliikkeet =)